Tunnustan! Oon täydellinen romantikko, kun puhutaan Jane Austenista. TV1:ltä tuli tänään viimeinen jakso BBC:n Sense and Sensibility filmatisoinnista (2008). O-lin ai-van su-laa va-haa! Kauniita naisia, kauniita miehiä, kauniita sanoja ja kauniita asuja. Mitä muuta tyttö voi enää toivoa? Vain sitä, että se olisi muutakin kuin fiktiota.
Oon kattonut monta ko. tuotantoyhtiön, ja muidenkin, Austen filmatisointia ja tämä meni kyllä heti Ylpeys ja ennakkoluulon jälkeen kakkospaikalle omassa paremmuusjärjestyksessäni. Jotenkin kaikki vain osuu kohdalleen ja kaikki on niin ihanan herkkää. Tykkäsin myös, kun draamaa ei ollut oikein nimeksikään. Sellasta kunnon draamaa siis vaan tarina eteni mukavasti, välillä tuli vastoinkäymisiä, mutta ei mitään kamalan dramaattista. Tunnelmointi oli avainasemassa.
Oon tässä hiljattain myös katellut ties-kuinka-monetta-kertaa ykköspaikan omaavaa sarjaa ja kyllähän se aina vaan iskee! Niinkuin avovaimon kans mietittiinkin taas, että olisihan se ollut helppoa elää 1700-1800 -luvulla, varsinkin Austenin maailmassa. Parasta olisi ollut pakata vain laukut ja lähteä muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi yökylään sukulaisille tai ystäville. Nykyään hyvä, että kehtaa paria yötä kauempaa olla vaivoiksi niin mites sitten suut pantaisiin, jos pölähtäisin jonnehi kuudeksi viikoksi täyshoitoon? Ei taitaisi nykypäivän vieraanvaraisuus kestää sellaista. Olihan se eri meininki, kun ei ollut töitä tai koulua, mitään muita velvollisuuksia. Varsinkaan naisihmisillä. Ns. arjesta irrottautuminen tuolla tavoin kelpaisi itsekullekin. Onneksi aina voi paeta todellisuutta ja viettää tunteja ja tunteja jossain muualla, television ääressä.
Ja P.S. Dan Stevens on kyllä totally gorgeous herra Edwardina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti