Kesäloma on vierähtänyt hyvin käyntiin ja ei kamalan paljon ole ehtinyt kuluttaa viihdettä, lähinnä valikoimaan on kahden viimeisen kuukauden aikana kuulunut Euroviisut, K-pop ja aasialaiset draamasarjat. Joo-o, kaikkiin noihin oon kyllä hurahtanut aivan täysin.
Jyväskylän avovaimon korea-villitys sitten tarttui aika helposti minuunkin ja tässä sitä nyt ollaan. Seuraan tosi tarkasti mitä siellä tapahtuu populäärikulttuurissa ja voin sanoa, että ei käy kateeksi! Niillä on siellä niin kauhea kilpailu meneillään, että heikoimpia heikottais. Nyt viimeisten kolmen kuukauden aikana siellä on noussu julkisuuteen tosi monta tyttöbändiä (tai eihän ne mitään bändejä ole, ryhmiä pikemminkin?) ja se niiden välinen kilpailu on kovaa, niinkuin voi sen kokosessa maassa kuvitella olevankin. Sama pätee kyllä kaikkiin pop-kulttuurin osa-alueisiin.
Oletettavasti juurikin tuon kilpailun vuoksi Koreassa tehdään tosi paljon itsemurhia nuorten julkkisten keskuudessa. Just ne nopeaa pinnalle nousseet artistit/näyttelijät/etc., jotka ei kestä sitä julkisuuden tuomaa painetta sortuu heittämään heipat oman käden kautta. En kyllä yhtään ihmettele sitä, koska se meininki mikä siellä on show-bisneksessä, on kyllä ihan eri luokkaa ko oon missään tavannu olevan. Lapsia aletaan alle 10-vuotiaina treenaamaan ja kouluttamaan idoleiksi tuotantoyhtiöissä ja sitten ko ne vuosien kulisseissa olon jälkeen heitetään ihmisten ihmeteltäväksi sinisilmäisinä 16-vuotiaina niskassaan järjettömät odotukset, niin kyllä siinä helposti murtuu. Varsinkin kun yhtäaikaa samassa tilanteessa on monia muitakin saman kokeneita ja sitten tuotantoyhtiöt tietty patistaa vaikka mihin voittoa tavoitallakseen.
Ulospäin ei tietenkään mitään näytetä, mutta kyllä minä ainakin nään lukea rivien välistä, että mitä se meininki siellä tuotantoyhtiöissäkin on. Siellä ne ei edes täysi-ikäiset tyttörukat vetää viimeisimpiään mustilla silmien aluksilla, kasvoilla se sama hymy mikä kaikilla korealaisilla tytöillä täytyy olla(se on muuten totta, heikkouksiaan ei saa näyttää julkisesti, se ois noloa kaikille osapuolille) ja yhtiöpomot buukkaa kalenteria entistä täydempään. Myönnettäköön, että ei se varmaan kaikkien ryhmien kanssa mene ihan näin, mutta videot ja kuvat puhuu joidenkin kohdalla karua kieltään. Varsinkin niiden, jotka on tuota hommaa tehneet vähänkään kauemmin eivätkä ole enää niitä vasta mukaan hypänneitä tulokkaita, jotka kuvittelevat, että minä olisin jotenkin erilainen ja minulle kävisi paremmin kuin niille muille. Saas nähä mikä näistä tämän hetken uusista kilpailevista tyttöbändeistä vetäytyy ensimmäisenä kilpailusta.
Kahdesta muusta kovasti kulutuksessa olleesta en Euroviisuista jaksa enää sanoa mitään, kun siitä on niin paljon saanut puhua muutenkin, mutta aasialaisista draamasarjoista voisin vähän mainita. Tosiaan oon nyt vähän tutustunut eri Aasian-maiden televisioviihteeseen ja viihtynyt kyllä olen! Nyt on tsekkailtu korealaista, taiwanilaista ja aiemmin oon joskus tsekkaillu japanilaistakin. Seuraavaksi on vuorossa Kiina ja sitten voin kirjottaa laajemmin tästä aiheesta. Täytyy kohta vaan vaihtaa genreä vaikka jännitykseen, kun tuppaa nämä kaikkia olemaan niin samanlaisia juoneltaan. Eli voin kertoa, että jos haluatte synnyttää helposti tv-käsikirjoituksen niin kannattaa mennä tekemään se johonki Aasian maahan, ne on kaikki siellä samanlaisia juonenkäänteiltään!
