Viime yönä en saanut enää nukutuksi sen jälkeen, kun kissani oli herättänyt minut jo kaksi kertaa. Päässä pyöri vaan kaikenmaailman asiat. Päällimmäisenä oli tietoisuus siitä, että koneelleni oli vihdoin viikon odotuksen jälkeen valunut Nodame Cantabilen ensimmäisen tuotantokauden kaksi uupuvaa jaksoa. Sinnittelyn jälkeen, kun Nukkumattia ei vaan enää kuulunut, päätin antaa halulleni vallan.
Nodame on tyttö, joka soittaa pianoa ja on siinä lahjakas. Okei, ei kuulosta kovin miltään? Nodame tykkää, että pianoa ei tarvi soittaa just niinku nuoteissa lukee. Ei se oikeestaan osaa ees lukea nuotteja, ainakaan samanlailla kuin olettaisi. Musiikkikoulussa soittamista opiskellessa kaikki ei kuitenkaan ole ihan kukkasilla tanssimista, varsinkin jos tykkää tehdä asioita omalla tavallaan. Arkea sekoittamaan ilmestyy vielä naapurin poika (taloyhtiön, jossa ne asuu, nimi on muuten Sweet Home:), joka paljastuu lopulta aika keskivertoiseksi animepojaksi: siivoaa, kokkaa ja pitää huolta, vaikka ei kyllä välillä tiedä oikein miksi edes vaivautuu. Siis täydellinen mies! Varsinkin Nodamen (ja minun) kaltaiselle onnettomalle kokille ja asioitaan unohtavalle tumpelolle. Sarja on lopulta kaikkea muuta kuin taas yksi tyttöpoikasuhdedraamahöttö lisää muiden joukkoon. Isossa osassa sarjassa on klassinen musiikki, joka tuo mukavan vastapainon toilailuille ja huumorille. Nodame Cantabile saa ainakin minut todella hyvälle tuulelle, eikä loppuratkaisussakaan ole mitään valittamista, vaikka onhan se ennalta-arvattavissa. Innolla odotan toisen tuotantokauden korkkaamista, joka tapahtunee omalta osaltani varmaan ensiviikolla, kun tulen takaisin pohjoisen reissulta.
Olen aina ollut vähän perässähiihtäjä ja myöhäänherännäinen, mitä animesarjoihin tulee. Nodamekin on julkaistu alunperin jo vuonna 2007, mutta itse löysin sen vasta joulunalla. Siksipä juuri jaksoja sai metsästää kissojen kanssa, mutta vihdoin viimein sain kaikki haltuuni, kiitos kasvavien internetsalapoliisintaitojeni. Tykkään yleensä katsella huumorilla maustettuja sarjoja ja ei kai se väärin ole pitää siitä, että päähahmoilla menee hyvin suurimman osan ajasta? Olenkin aina ollut sitä mieltä, ettei ikävien sarjojen katselemisesta kostu mitään. Tulee vaan entistä pahempi mieli.
Viimeöinen hetki Nodan kanssa oli yhtä ihana kuin aiemmatkin. Uni ei kuitenkaan tullut senkään jälkeen vielä moneen toviin. Siitä seurasikin se etten taaskaan jaksanut aamulla nousta kouluun. Tyynnyttelin omaatuntoani siivoamalla ja olemalla muutenkin kodinhengetär.
