Etelä-Koreassa musiikkiteollisuus on tosi paljon lähempänä sanan varsinaista merkitystä kuin esimerkiksi meillä täällä Suomessa tai edes Yhdysvalloissa. Se määrä rahaa, mitä siellä liikkuu, on jotain ihan käsittämätöntä. Yhden musiikkiohjelman yhdessä jaksossa lavasteisiin palaa varmaan rahaa enemmän kuin Suomessa koko vuonna vastaaviin laitettaisiin, olettaen että täällä edes mitään vastaavaa olisi.
Tuotantoyhtiöt on koneita, jotka laskee millä lyö rahoiksi parhaiten milläkin hetkellä. Juuri eilen keskusteltiin kämppisten kanssa siitä, miten eri ryhmien tyylejä muutetaan kuin iskusta sen vuoksi, mikä sillä hetkellä tuntuu yleisöön uppoavan ja myyvän. Ja tällähetkellä se on synkistely ja coolius. Hyvänä esimerkkinä on parikin tyttöbändiä, jotka aiemmin ovat olleet tosi tyttömäisiä ja lauleskelleet kivasti rakkaudesta ja kukkasista, ja ovat nyt jotain aivan vastapäistä. Luulin, että hallitseva tyttöbändien oikeutettu kuningatar SNSD ei menisi tämän virran mukana, mutta väärässä olin ja se harmittaa.
Toinen ikävä piirre Korean musiikkiteollisuudessa on se, miten kaikilta jotka siihen hommaan lähtevät mukaan, riistetään oma elämä. Kaikki idolit asuvat siellä yhtiöiden dormeissa, joista on sitten näppärä valvoa ja määräillä ihmisten (kyllä, kyllä ne idolitkin on ihmisiä, vaikka usein se unohtuukin) elämää. Elämä on yhtä aikataulua ja rehellisesti en usko, että ne jotka dormeissa asuvat, koskaan käyvät ihmisten ilmoilla "vapaa-ajallaan", jos sellaista termiä edes tuntevatkaan. Tämä siksi, koska en ole koskaan kuullut / nähnyt mitään materiaalia, jota kenestäkään pop-idolista olisi kuvattu aikataulunsa ulkopuolella.
Tänään just luin erään tyttöbändi/tanssiryhmä/mikälien laulajasta, että se oli bongattu SM entertaimentin listoille Kaliforniassa järjestetystä kykyjen etsintä päivästä. Puoliksi kinkki ja puoliksi jenkki, 15-vuotias tyttö muuttaa elämään joka tytön unelmaa Koreaan. Ei osaa kieltä, ei tunne Korean musiikkibisneksen kulttuuria eikä taatusti tiedä mitä elämä tulee olemaan. Mulla niin käy sääliksi! Siitä on nyt kyllä kulunut pari-kolme vuotta ja se näyttää ihan onnelliselta kaikissa ryhminsä kuvissa ja videoissa, mutta tiedä sitten.
Aiemmin oon kirjoittanut 2PM:n Jaebeomista, joka jätti leikin kesken ja läks meren taakse. Pari viikkoa sitten varmistui, että se ei ole todellakaan tulossa takaisin ja oon niin onnellinen sen puolesta! Se näyttää tosi onnelliselta videoissa, mitkä siitä on Jenkkilässä kuvattu breikkaamassa ja tanssimassa. Se ei varmaan ole hetkeäkään katunut sitä, että lopetti ne hommat ja voi taas viettää normaalin parikymppisen elämää.
Aika paljon samanlaisia tarinoita oon lukenut, ja se info mitä sopimuksienkin sisällöistä nettiin vuotaa, on kyllä aika karua luettavaa. Onneksi jotkut on pistänytkin aika ajoin oikeusjuttuja sun muita vireille, kun tajuavat tulleensa huijatuiksi. Fighting!
Jos paljon paskaa niin jotain hyvääkin
Kaikki musiikki mikä tulee E-Koreasta ei ole wonin kuvat silmissä tehtyä, tuotantoyhtiöiden tarkkaan syynäämää ja laskelmoitua materiaalia. Siellä tehdään ihan OIKEAAkin musiikkia, fanitan esimerkiksi monia hyviä hiphop ja elektro-ryhmiä. Niitä voi olla vaan vaikeaa koreaa taitamattomien, länsimaisten ihmisten löytää.
Varmaan kaikista tuottoisin ja laadukkain ei-tuotantoyhtiöiden-luomus on Epik High. Rakastan niitä täysin ja oon onnellinen, että uutta materiaalia ilmestyy tasaiseen tahtiin, laadun silti säilyessä. Epik High uusin levy 'Epilogue' ilmestyi keskiviikkona ja AH! Se on hyvä.
Tässä video levyllä olevasta biisistä Run:
Kyllä Epik Highillakin taatusti liikkuu tosi paljon rahaa ympärillään, mutta sielujaan eivät ole onneksi vielä myyneet, kuten valitettavan usein käy, kun indiestä tulee vähän isompi juttu: kirjotetaan pirun verellä sopimus jonkin ison tuotantoyhtiön kanssa ja sitten huomataankin, että joka päivä pitäisi olla esittämässä samaa hittikappalettaan jossain TV-ohjelmassa.
Kaiken tämän jälkeen, minkä tiedostan olevan todella mätää sisältä, tykkään silti ihan hirviästi! Pus pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti